Uskallammeko vai pitääkö meidän edes rajata?

Sari Takala

Jonkin aikaa sitten luin julkaisun, jossa käsiteltiin strategian onnistumisen kannalta strategisten valintojen, prioriteettien ja fokuksen määrittämisen merkitystä – mutta myös rohkeutta rajata asioita pois.

Prioriteettien ja fokuksen tärkeys on ilmeinen: ilman selkeitä prioriteetteja ja fokusta emme voi toimia tehokkaasti, yhdenmukaisesti ja samaan suuntaan.

Jäin pohtimaan, vaatiiko strategian onnistunut toimeenpano ja tavoiteltujen tulosten saavuttaminen kuitenkaan kehitys- tai uudistumistoimenpiteiden poisrajaamista, vai voisiko harkittu priorisointi ja hyvin laadittu suunnitelma olla riittäviä kilpailukyvyn saavuttamiseksi ja ylläpitämiseksi niin nyt kuin tulevaisuudessa?

Monet organisaatiot nostavat strategiassaan esille asiakaskokemuksen, työntekijäkokemuksen, vastuullisuuden, kasvun, kannattavuuden ja digitalisaation. Voiko näistä jonkin rajata pois, jos se kuitenkin on olennainen osa markkinan kehitystä, asiakas- ja työntekijäodotuksia, kannattavuutta ja vastuullista toimintaa?

Väitän, että näitä kaikkia tarvitaan useimmissa liiketoiminnoissa tulevaisuuden kilpailukyvyn kannalta, mutta niiden kehittämistä ei voida edistää yhtä aikaa samalla intensiteetillä, varsinkaan jos niitä työstävät ja varmistavat samat ihmiset.

Vertaan tätä vuorelle kiipeämiseen: huipulle ei päästä yhdellä askeleella, vaan askel kerrallaan, jokaisen vaiheen tärkeys huomioiden. Ennen huipulle pääsyä ja sen aikana tarvitsemme hyvää fyysista kuntoa, kestävyyttä, ravintoa, lepoa ja nesteytystä, mutta emme voi keskittyä näihinkään kaikkiin samanaikaisesti. Aikatauluttamalla ja järjestelmällisesti edeten varmistamme, että kaikki tarvittavat elementit tukevat toisiaan ja rakentavat kestävyyttä matkalla kohti huippua. Suoritustavoite kerrallaan kehittymällä.

Suunnitelman tehokas toimeenpanokyky tarkoittaa, että visio ja tavoitteet ovat selkeitä, hallittavissa ja merkityksellisiä.

Tämä edellyttää, että suunnitelma on huolellisesti laadittu, suoritustavoitteet ja kehitystarpeet on sisäistetty ja niiden toteutumista seurataan jatkuvasti. Näin voidaan varmistaa tarvittavat resurssit ja luoda toiminnan perustaksi systemaattinen tapa toimia, mikä takaa vaikuttavat toimet ja tukee arjen perustoimintoja. Tämä periaate pätee niin yksilöiden kuin organisaatioidenkin toimintaan ja rakenteisiin.

Strategisen priorisoinnin avulla voimme suunnata energiamme ja fokuksemme niihin asioihin, jotka vaativat välitöntä huomiota, säilyttäen samalla pitkän aikavälin sitoutumisen muihin kehitystavoitteisiimme. Valinnat eivät ole poisvalintoja, vaan linjauksia siitä, missä järjestyksessä etenemme. Jokainen priorisointi viestii organisaation suunnasta ja painopisteistä – mutta myös lupauksesta, että kaikki tärkeä pysyy mukana. Tämä vaatii jatkuvaa viestintää ja vuorovaikutusta, jotta jokainen ymmärtää, miten kokonaiskuva rakentuu ja miten eri tavoitteet tukevat toisiaan.

Strategia ei ole vain suunnitelma, vaan organisaation yhteinen matka.

Yhteistyö, viestintä ja vuorovaikutus ovat voimia, jotka tekevät strategiasta elävän. Kun valinnat tehdään selkeästi ja ymmärrettävästi, organisaatio voi keskittyä siihen, mikä vie kohti visiota.

Parhaat strategiat eivät ainoastaan ohjaa muutosta ja mahdollista tuloksellista toimintaa tulevaisuudelle – ne rakentavat kulttuurin, jossa muutos nähdään mahdollisuutena ja tulokset saavutetaan yhdessä. Jokainen askel vie lähemmäksi huippua, yhteinen tilanne- ja tavoitekuva rinnalla kulkien.

Asiat harvoin ovat mustavalkoisia – joko-tai tilanteita. Pitkäjänteisesti ja vastuullisesti, yhdessä samaan suuntaan kulkien, voimme saavuttaa jotain itseämme suurempaa. Siitä uskon aidon kilpailukyvyn syntyvän – kestävästi.

”Beyond low-hanging fruits – building capabilities for the future.”

Sari Takala

Danske Bank A/S Finland Branch

Henkilöasiakkaiden lainoista vastaava johtaja

Sari Takala on talous- ja pankkialan vaikuttaja, jolla on lähes kolmen vuosikymmenen kokemus yksityistalouden sektorilta ja joka tekee työtä paremman (taloudellisen) huomisen puolesta. Sarin johtamisfilosofia ammatticoachina perustuu tavoitteelliseen ja vaikuttavaan, valmentavaan vuorovaikutukseen ja hän uskoo, että menestys on hyvinvoinnin sivutuote.