Ilman oppimista ei ole kasvua – mutta millainen oppimisteknologia tukee sitä parhaiten?
Maailman muutostahti on järisyttävä. Erityisesti teknologinen kehitys on niin nopeaa, että on vaikeaa pysytellä mukana. Mutta pysyttävä on – ja pystyttävä kehittymään muutosten mukana.
Se vaatii oppimista.
Erityisesti asiantuntijatyön luonne on muuttunut radikaalisti. Yhä useammin on niin, ettei tarvittavaa informaatiota ole vielä edes olemassa, kun siihen olisi jo kyettävä reagoimaan. Tieto on usein myös luonteeltaan aivan uutta; sellaista, jota vasta luodaan ja testataan. Näissä tilanteissa useimmat digitaaliset oppimisympäristöt ovat turhia ja tehottomia – ja sille on syynsä: perinteiset oppimisympäristöt ovat voimakkaasti fokusoineet siihen, miten tiedon siirtokustannus saadaan mahdollisimman matalaksi ja informaatio skaalattua mahdollisimman laajalle yleisölle.
Tiedon siirtoarvo on teoriassa mahdollinen, mutta käytännössä sen arvo on vähäinen
Perinteiset oppimisteknologiat ovat kyllä onnistuneet ratkaisemaan tiedonsiirron kustannuskysymykset. Tiedonsiirrolle on paikkansa, kun tieto on luonteeltaan staattista, kuten vaikkapa työturvallisuusasiat. Toimintaympäristöissä, joissa tiedon luonne on dynaaminen, perinteiset oppimisteknologiat osoittavat riittämättömyytensä.
Perinteisten oppimisteknologioiden näkökulmasta olisi mahtavaa, että tiedon siirtäminen ratkaisisi oppimistarpeemme – mutta näin ei ole. Tekoäly on tehnyt ongelmasta näkyvämmän ja helposti havaittavamman. Tietoa on tarjolla niin paljon, että teoriassa meidän olisi ollut mahdollista kyetä ratkaisemaan kaikki maailman viheliäisimmät ongelmat tiedon avulla jo vuosia sitten. Näin ei kuitenkaan ole käynyt.
Valtavista tietomassoista on aina vain vaikeampaa tunnistaa, mikä on tärkeintä: millä on suurin sovellusarvo työn ja liiketoiminnan kehittämisen kannalta? Mikä auttaa tehostamaan prosesseja ja viemään toimintaa eteenpäin – ja erityisesti; säätelemään tietotulvan aiheuttamaa kognitiivista kuormitusta? Ilman säätelyä aivomme yksinkertaisesti väsähtävät valtavan tietomäärän alle. Niin paljon tietoa on tarjolla.
Ihminen on tiedonrakentaja, ei tiedon keräilijä
Me ihmiset emme opi tietoa keräämällä, vaikka metsästäjä-keräilijöiden jälkeläisiä olemmekin. Huolimatta siitä, montako kirjaa tai verkkokurssia haalit – tieto karttuu tehokkaimmin aktiivisen tekemisen kautta.
Tiedon lisäksi on huomioitava oppimista rajoittavat tai mahdollistavat tekijät laajemmin, sillä oppimiseemme vaikuttaa moni asia; motivaatiosta jaksamiseen, tavoista toimintaympäristöihin ja niin edelleen. Tämä kaikki on huomioitava, kun halutaan saavuttaa tehokkaimpia oppimistuloksia dynaamisissa työympäristöissä: poisoppia tehottomista työtavoista, karsia turhaa ja tehostaa prosesseja – aikaa, rahaa ja voimavaroja säästäen.
Oppimisen arvo syntyy tiedon realisoitumisesta käytännössä
Uudet oppimisteknologiat mahdollistavat tiedon rakentamisen reaali- ja eriaikaisesti, mutta silti yhdessä. Ne huomioivat yksilölliset tarpeet ja tarjoavat mahdollisuuden personoituihin oppimispolkuihin: esimerkiksi reaaliaikaisiin kielivariaatioihin sekä preferensseihin perustuvaan osallisuuteen ja uuden tiedon luomiseen kollektiivisesti. Siihen perinteiset, yksisuuntaiseen tiedonsiirtoon fokusoineet oppimisteknologiat eivät pysty.
Oppimisen korkein potentiaali saavutetaan optimoimalla olosuhteet tiedon realisoitumiselle. Dynaamisessa toimintaympäristössä aika- ja paikkariippumaton, dialoginen ja yhteisöllinen ongelmanratkaisu on huomattavasti tehokkaampaa kuin yksilöllinen tiedon passiivinen omaksuminen. Käytännössä tämä tarkoittaa, että oppimisympäristössä tulee fasilitoida aktiivista ja osallistavaa keskustelua siitä, miten uusi tieto otetaan käyttöön – ja yhdessä arvioida sen vaikutuksia eri konteksteissa. Oppimisen todellinen arvo määräytyy vasta, kun tieto realisoituu käytännössä.
Kysymys kuuluu: uskallammeko rohkeasti lähteä tutkimaan digitaalisia oppimisratkaisuja laajemmin kuin vain keskittymällä yksisuuntaisesta tiedonsiirrosta aiheutuviin kustannuksiin?
Viimeistään nyt on aika pohtia, onko omassa työympäristössä tiedon luonne staattinen vai dynaaminen. Mikäli vastaus on jälkimmäinen – miten se on huomioitu oppimisteknologisissa ratkaisuissa? Entä miten on purettu oppimisen rajoitteita ja vahvistettu oppimista mahdollistavia tekijöitä?
Valitsemalla oikein, oppimispotentiaali on valtava. Uskallatko ajatella, mikä voisi olla parasta, mitä voisi tapahtua?
Kuva: Jenni Valtee
Camilla Havanka
Muutosvalmius
Learning Designer & Business Coach
Camilla Havanka on oppimismuotoilun edelläkävijä ja koulutusliiketoiminnan kehittämisen asiantuntija. Hänen intohimonsa on luoda vaikuttavia ja odotukset ylittäviä oppimiskokemuksia. Camilla hyödyntää työssään sekä tieteellistä tutkimusta että käytännön menetelmiä, jotka tukevat oppimista moninaisissa toimintaympäristöissä. Inspiraationsa hän ammentaa kasvatus- ja käyttäytymistieteistä, kirjallisuudesta sekä merkityksellisistä kohtaamisista. Camilla puhuu oppimismuotoilusta, koulutusalan kehityksestä ja sen kaupallisista mahdollisuuksista – innostaen muita näkemään oppimisen uudella tavalla ja tutkimaan sitä uteliaasti uusista näkökulmista.
Lisää vaikuttajalta Camilla Havanka
Lisää kategoriasta Kasvu
